torstai 26. syyskuuta 2013

Cooper - tuo pelätty ja inhottu koitos

Kävin taivaltamassa Cooperin testin keskiviikkona iloisessa lumisateessa (talven ekat lumikuurot on siis nähty!). Paikalle oli kokoontunut kunnioitettava porukka ihan vapaaehtoisia aikuisia ihmisiä ystäväni Pekkiksen vahvan organisointitaidon myötä.

Aluksi nopeasti kentän ympäri lämmitelläkseni ja sotasuunnitelman mukaisesti jakauduttiin kahteen ryhmään jotta löytyy ajanottajia, kirittäjiä ja väliaikatulosten latelijoita juoksijoiden lisäksi. Minä kirmasin ensimmäisten porukassa ja asetin oman Gymbossini kierrosaikaan 1min 50s., jonka avulla olisi pitänyt päästä noin 2250m vauhtiin.

Brändätyt ajanottolaput ja virallinen kello
Ajanottovermeet valmiiksi, valokuvatuokio ja sitten "4-3-2-1-AJA!". Enemmän juokseva ex-kollega lähti 3100m jänikseksi kun ei tahtonut omaa tulosta juosta. Oli kyllä ilo katsoa höyryjunamaisen tasaista mutta gasellimaisen kevyttä suoritusta kun tyypit edessä ja välillä myös vähän takanani viilettivät. Niin siis ohittivat minut pariin kertaan. Samainen mies veti perään toisen kierroksen ja siinä tavoitteena 2600m suoritus. Että puoleen tuntiin sellainen kevyt ripauksen alle 6km lenkki, huvikseen. Iso käsi!

Toisen erän lähtötohinat
Lähdettyäni juoksemaan oli ensimmäinen kierros leikillesen nopea ja homma tuntui hyvälle. Seuraavalla hidastelin tarkoituksella, mutta ehkä olisi pitänyt painaa vaan hanaa ja päättää että vedän enemmän kuin tarkoitus oli. Tavoitteena oli saada "Hyvä" arvosanaksi, eli jopa 2000m olisi riittänyt. Erinomaisen raja menee itsellä siellä 2500m kohdalla. Noh, jollain toisella kerralla.

Havaitsetko kuvassa jotain outoa? Kyllä, toinen kenkä on pöydällä. Miksi, en tiedä :)
Aiemmin päivällä olin nähnyt yhden Kanadaan muuttaneen kaverini ja käytiin intialaisessa ravintolassa syömässä. Voitte kuvitella mikä voitontunne kroppaan levisi kun ensimmäisten kahden kierroksen jälkeen intialainen kanakastike alkaa pyrkimään tervehtimään juoksukenttää. Juu'u, upeaa... Noh, tahtihan siinä hidastui entisestään kun väsytti ja oksetti. Noh, periksihän ei voi antaa kun on kerran jo yli 1/3 ajasta juostu.

Jänis edessä, takaa-ajamassa armon organisaattorimme
Lopputulos lopun 30 sekunnin kirin jälkeen 2170m, eli hyvä tuli ja paukkujakin ehkä vähän jäi. Ensi kerralla lupaan koittaa erinomaisen rajaa, vaikka luotettavan jäniksen voimin. Nyt intialaisen pyrkiessä moikkaamaan ja puolen tunnin sisään alkavan juoksukoululaisten treenien vuoksi ei uskaltanut ihan hapoille päästää. Selittelyn makua vai järkeä, lukijana voit itse päättää :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti