tiistai 11. syyskuuta 2012

Greencard taskussa on helppo hymyillä

Tänään käytiin rennosti kiertämässä Par3 kenttä ja samalla oli tarkoitus suorittaa Greencard. Rentous oli kaukana kun ennen kierrosta lämmiteltiin ja hakattiin palloja rangella. Mistään ei yllättäen tuntunut tulevan mitään, swingi oli vähintään yhtä hukassa kuin putti ja chippi. Tuntui mailaa vaihtaessa, että bagistä puuttui tutut mailat ja jokaisella kerralla sai hakemalla hakea lyöntivälinettä.

Hermostunutta jutustelua pelikavereiden kera ja sitten avauslyönti peliporukan viimeisenä. Maatiaisena lähtenyt lyönti kantoi maksimissaan 30metriä, irrotti järkyttävän paalin ilmaan lentävää turvetta ja kirvoitti mieheltä kannustavan lausunnon "noh, eteenpäin se on aina". Ketutti...

Tällaisia satukirjan sieniä ehdittiin kuvata viimeisellä väylällä peliä viivyttämättä :)
Homma lähti silti etenemään ja pysyin omalla tasollani, välillä jopa hieman paremmin. Yksi yli par tuloksen muutamalla väylällä, hyvä minä! Toki tasapuolisuuden vuoksi muutamalla par3 väylällä taoin lyöntejä jopa seitsemän. Jos jokin kuvaa aloittelijan golffaamista, niin vaihteleva menestys.


Kierroksen jälkeen lyöntejä oli tarvittavan vähän ja palautettiin sääntökokeet. Näiden yhteistuloksena minulle ja miehelleni myönnettiin Greencardit ja voimme alkaa riehua luvan kanssa pitkin poikin Suomen ja muun maailman golfkenttiä. Tai ei tietenkään riehua, vaan käyttäytyä etiketin mukaan ja pelata hyvää peliä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti