keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Pyöräleiri 2012 - vettä, ei vettä, vettä, kaatosade, ei vettä, pari tippaa jne.

Männäviikonloppuna starttasin lomani perinteisellä pyöräleirillä. Pyöräleiri tarkoittaa matkaa veljien muksujen kera (+serkun lapsi) sukumme mökille "ulkomaille Teiskoon" pyöräillen ja sitten olosta nauttien pari päivää.

Ennen lähtöä nuorin lähtijä tarkistaa rengaspaineet
Oli tullut se hetki kun veljien muksuista nuorimmatkin täyttivät maagisen kahdeksan vuoden ikärajan ja pääsivät varsinaiselle etapille mukaan. Koko matkaa ei ole pyöräteitä, joten nämä alta kymmenvuotiaiden sarjassa osallistuneet siirrettiin auton kyytiin pyörineen pyöräteiden päättyessä Eerolan suoran kohdalla. Ylpeys oli käsin kosketeltavaa, varsinkin kun annoin luvan päästää ihan täysiä viimeiset 500m. Kun loppujoukko saapui perille, meitä odotti suu virneessä huudellut "mikäs siinä noin kauan kesti?" kysymykset.

Kunnon hörpyt viimeisen 500m spurtin päälle 
Niin lasten kuin aikuistenkin kanssa urheillessa on hyvä pitää huolta kunkin matkalaisen nesteytyksestä ja energioiden riittävyydestä. Olin pakannut pieneen kylmälaukkuun myslipatukoita, paussi-keksejä, täysmehua pillimehujen muodossa, hedelmiä paloina sekä suklaalevyn. Roskia varten pakkasin myös muovisen hedelmäpussin kylmälaukkuun mukaan. Kyllä harmitti tienvarrella paikoittain näkyneet roskat... Ei olisi kovin vaivalloista kantaa roskat kotiin tai roskakorille asti, kun on ne taukopaikallekin asti jatksanut raijata.

Erilaisia laseja uimavalvojan pisteellä
Vauhti on kovaa, kun pitää päästä heti uimaan. Lenkkarit ovat jääneet ilmeisesti suorasta juoksusta matkalla saunaan (ovi vasemmalla)
Viikonlopun täyttivät perille päästyämme lautapelit, satunnaiset ja äärimmäisen nopeat pihapelit sekä ikuisuuksia jatkunut ralli saunan ja järven välillä. Pihapelejä oli vähemmän, koska jatkuvasti satoi vähän tai vähän enemmän. Kuivina pätkinä koitimme aina ulkoilla. Ehdin jopa pihistää lauantaina itselleni nopean tauon juoksulenkin muodossa. Äitini oli mukana ja apuna korvaamaton, jälleen kerran.

Äitini - elävä tiskikone ja uimavahti <3
Meillä on sääntö, ettei leirille saa tuoda karkkia. Saattaa kuulostaa tiukkapipoiselta, mutta miettikääpä mitä lapset tekevät jos jokaisella on parin päivän aikana tuhottavaksi oman pään kokoinen karkkipussi? Hyppivät seinille, eivät jaksa syödä ruokaa ja ovat kärttyisiä kuin mitkä kun karkkeja pitäisi jotenkin muillekin jakaa. Eikä meillä silti herkkuja puutu. Päinvastoin! Päivittäin leivoin pullaa, ja perinteeksi muodostunut hampurilaisbaari oli jälleen auki lauantaina. Itse tehdyt sämpylät ja pihvit sekä väliin reilusti salaattia ja siipale juustoa.

Tässä heitetään mölkkyä
Viime vuosina meille on ollut tarjolla esityksiä. Tänä vuonna näitä ei nähty, ellei nuorison youtubesta kaivamia standup esityksiä lasketa. Syynä lienee kehno keli ja lautapelien sekä järven houkuttelevuus. Uimaan voi kuulemma mennä sateellakin, koska siinä kastuu kuitenkin (8-vuotiaan suuren ajattelijan viisaus).

"Tontilla" olivat pysyvästi likomärät pyyhkeet :)
Paluumatkalla sitten vihdoin kastuimme vältettyämme sadetta tehokkaasti pari päivää ennusteista huolimatta. Vaikka uusi ennätys ajoajassa tehtiinkin (34km vähän reilussa kahdessa tunnissa taukoineen), niin kolmen vanhimman koplaa jäi hieman korpeamaan ettei kaksi tuntia alittunut. Syyksi sovittiin yhteisesti bussipysäkillä värjötellyt 10 minuuttia kovimman sateen aikana.

Vettä sataa ja värjötellään bussipysäkin alla...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti